Tauno Valkama – Ensimmäinen paralympiamitalisti

Lempääläläisellä Tauno Valkamalla (8.10.1923–11.1.2001) on pysyvä paikka suomalaisessa urheiluhistoriassa. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen paralympiamitalisti – ja samalla heti kultamitalisti – vuonna 1960 Roomassa.

Rooman kisat olivat ensimmäiset viralliset paralympialaiset. Suomesta kisoihin lähti kolme urheilijaa: jurvalainen Niilo Riihiluoma, töysäläinen Matti Hakojärvi ja Tauno Valkama.

Valkama osallistui Rooman kisoissa 5-otteluun, keihäänheittoon (sekä tarkkuus- että pituusheittoon), jousiammuntaan ja uintiin, josta hän myös saavutti kultamitalinsa, kun ui 50 metrin vapaauinnin mestariksi yli kuuden sekunnin erolla Yhdysvaltain Dick Maduroon selkäydinvammaisten luokassa.

Radiomies

Valkama joutui täysi-ikäistyttyään rintamalle jatkosotaan. Vuonna 1943 hän sai Karjalassa selkärankaansa kranaatinsirpaleen, joka aiheutti selkäydinvamman.

Sotainvalidien kuntoutuskeskuksessa Kaunialassa Valkama kouluttautui radioasentajaksi. Hän työskenteli Lempäälässä radiohuoltajana, kunnes uudempaa teknologiaa edustavat transistoriradiot syrjäyttivät Valkamalle tutut putkiradiot 1960-luvun kuluessa.

Putkiradiot olivat osaltaan myös Valkaman urheilumenestyksen salaisuus. Osia isokokoisiin radiolaitteisiin täytyi hakea Tampereelta, jonne oli Sääksjärven Uudessa-Euroopassa sijainneelta rintamamiestalolta matkaa kymmenen kilometriä. Valkama kulki matkan kolmipyöräisellä, jonka polkimet olivat eturenkaan yhteydessä. Hän veivasi pyörää käsillään, mikä oli omiaan kasvattamaan käsivoimia.

Järven rannalla kasvaneelle Valkamalle vesi oli läheinen elementti. Hän tapasi kelata itsensä laiturin nokkaan ja heijata itsensä muitta mutkitta veteen. Rooman paralympialaisissa Valkama sai huomata, että muut selkäydinvammaiset uimarit autettiin kahden avustajan turvin altaaseen.

Valkama ei avustajia tarvinnut, vaan heilautti itsensä veteen, kuten aina ennenkin.

– Siellä ihmiset kauhistelivat, että nytkö se hukkuu. No ei hukkunut, vaan voitti, naurahtaa Tauno ja Siiri Valkaman ottopoika Jyrki Majakulma.

Urheilijoiden luokittelu ei vielä paralympialiikkeen alkuaikoina ollut ihan viimeisen päälle. Valkaman luokka oli suunnattu selkäydinvammaisille urheilijoille, joilla ei ollut toimintakykyä jaloissaan. Silti altaassa osa kilpakumppaneista potki jaloillaan ja illanvietossa kisan jälkeen Valkamaa tultiin onnittelemaan ihan sumeilematta kävellen.