"Eihän minun ollut tarkoitus kilpailla" – Veikko Puputti ainoana suomalaisurheilijana Israelin paralympialaisissa 1968

Suomella ei varsinaisesti ollut joukkuetta vuoden 1968 Tel Avivin paralympialaisissa. Veikko Puputti kuitenkin päätyi edustamaan Suomea kisoihin. Lue tarina Veikon omin sanoin.

"Sain opetusministeriöstä apurahan, jolla pääsin tutustumaan paralympialaisiin Israelissa 1968. Olin vammautunut vuotta aiemmin opiskellessani liikunnanopettajaksi Jyväskylässä ja täynnä intoa päästä näkemään mitä vammaisurheilu maailmalla on.

Asuin puutarhahotellissa, jonka pihassa oli appelsiinipuita. Yhtenä yönä kiipesin salaa appelsiinipuuhun. Pitihän nuoren miehen tuoreita appelsiineja maistaa! Marraskuussa oli upeat ilmat, 25 lämpöastetta, eikä yhtään pilvistä päivää.

Vierailimme myös Gazassa shoppailemassa ja Genesaretinjärvellä, jossa kibbutsissa ollessamme alkoi pihalta kuulua pauketta. Ikkunaluukut vaan kiinni ja ruokailu jatkui. Meitä kuskattiin kisapaikkojen välillä busseilla, joihin pääsi suoraan korokkeelta ramppia pitkin. Busseista oli penkit vain otettu pois. Armeijan kauniit nuoret naiset toimivat avustajina. Sota oli päättynyt vasta pari vuotta aikaisemmin ja miehet vartioivat rajoja. Naiset armeijassa olivat nuorelle miehelle outo ilmiö.

Eihän minun ollut tarkoitus kilpailla. Mutta Tel Avivin lentokentältä kaikki tuolilaiset kuskattiin kisakylään ja sattumalta sainkin majapaikan sieltä. Sitten ajattelin, että kyllähän jokainen suomalainen nyt keppiä osaa viskata ja kai keilanhietto menee kiekonheiton kokemuksella.

Menin Suomi-verkkarit päällä ilmoittautumaan kisakansliaan. Ei ne ensiksi meinanneet minua ottaa, mutta sattumalta paikalle tuli Sir Ludvig Guttman, jonka olin tavannut aikaisemmin Stoke Mandevillessa. Hän huomasi, että tässähän on Suomi ja kyseli, että mihinkäs lajiin Suomi ottaa osaa.  Näin minusta tuli kisojen ainoa suomalaisosanottaja.

Nolostihan siinä keihäässä kävi. Kylmiltään viskasin kepin melkein varpailleni. Keilassa meni paremmin, tulin kuudenneksi kolmenkymmenen joukossa. Kolmas lajini uinti jäi sitten väliin mahataudin takia. Pääsin kuitenkin myöhemmin testaamaan kisa-allasta.

Pyörätuolikoripallo kolahti aivan täysillä. Israelin joukkue oli treenaamamassa ja antoi minunkin kokeilla. Tuloksena kaksi pistettä!  Päätin, että tuota lajia ryhdytään harrastamaan myös Suomessa.

[Toim. huom. näin myös kävi, parhaimmillaan Suomi voitti EM-pronssia vuonna 1997.]

Tutustuin moneen pyörätuolilajiin, kuten jousiammuntaan, pöytätennikseen, voimanostoon ja miekkailuun. Tunnustan, että miekkailu ei innostanut. Vähän tehdyltä lajilta se vaikutti, sellaiselta sohimiselta."

[Toim. huom. Miekkailussa ei ole toistaiseksi ollut suomalaisedustajia paralympialaisissa, mutta hieno laji se on yhtä kaikki.]

 

Kirjoitus on alunperin julkaistu entisen Suomen Invalidien Urheiluliiton SIU Sportti -lehdessä 4/2009

Kuva: Paralympiakomitean arkisto

 

Lue lisää Veikko Puputista Paraurheilun Kunniagalleriasta