Ilman perheitä ei olisi urheilijoita – Special Olympics -maailmankisojen perhekoordinaattorit mahdollistavat kisamatkoja kehitysvammaisten urheilijoiden perheille

Vapaaehtoisina toimivat Special Olympics Finlandin perhekoordinaattorit Matti Putila ja Helvi Hellsten mahdollistavat sen, että Suomea Special Olympics -maailmankisoissa edustavan Sisujengin urheilijat saavat perheenjäseniään seuraamaan kisoja ja tsemppaamaan urheilijoita paikan päällä kisakaupungeissa. Mitä kaikkea perhekoordinaattorin tehtäviin kuuluu, ja mitä heille jäi mieleen Torinon talvimaailmankisoista 2025?

Maaliskuussa 8 vuoden tauon jälkeen taas kilpailtujen kehitysvammaisten urheilijoiden Special Olympics -talvimaailmankisojen ponnistus on takana niin kisoissa kilpailleille Sisujengin urheilijoille kuin heitä kannustaneelle yleisölle ja joukkueen taustavoimille.

Normaalisti sekä parittomina vuosina järjestettävät talvimaailmankisat että parillisten vuosien isommat kesämaailmankisat järjestetään kummatkin aina neljän vuoden välein. Suomesta lähtee siis yleensä monen kymmenen urheilijan Sisujengi maailmalle kisaamaan joka toinen vuosi.

Tärkeänä osana Special Olympics -maailmankisoja toimii urheilijoiden perheiden avuksi rakennettu perheohjelma, jonka koordinaattoreina Suomessa ovat jo pitkään toimineet Matti Putila ja Helvi Hellsten.

Palkattomina vapaaehtoisina Hellsten ja Putila auttavat Special Olympics -urheilijoiden perheitä, jotka lähtevät mukaan kisakaupunkiin kannustamaan Suomen joukkueen urheilijoita ja seuraamaan heidän kisojaan.

– Työmme alkaa aina noin vuotta ennen tulossa olevia maailmankisoja, ja varsinaisesti silloin, kun urheilijavalinnat joukkueeseen tulevat. Silloin lähetämme urheilijoiden perheille heti viestiä, että tämmöinen perheohjelma on tulossa kisojen yhteydessä, ja alamme kaivaa tietoa järjestelyistä, Matti Putila kertoo.

Tämän jälkeen riippuu pitkälti vuorossa olevasta kisakaupungista, minkälaista apua perheet omien matkojensa suunnittelussa ja järjestelyssä tarvitsevat, jotta pääsevät sujuvasti paikan päälle ja toimimaan kisayleisössä.

– Nyt esimerkiksi Italiaan oli helppoa toteuttaa matkoja, koska se on hyvin lähellä – vaikka olihan sielläkin omia juttujaan. Jos ajatellaan seuraavien kesämaailmankisojen lähtöä Santiago de Chileen, niin pitää miettiä valmistautumista ihan eri tavalla – on muun muassa viisumit ja tarvittavat rokotukset, Putila kertaa asioita, joita perheille yritetään tehdä mahdollisimman helpoiksi.

Tehtäviin kuuluu auttaa myös maailmankisojen perheohjelman kansainvälisessä rekisteröitymisessä.

– Se on aina oma show’nsa, johon kuuluu erilaisia vaatimuksia, eikä ole kaikille ollenkaan yksiselitteistä niin, että ”otanpa tästä saitin auki ja alan rekisteröitymään”. Usein teemme käännöksiä vieraskielisistä ohjeistuksista ja opastamme ihan kuvienkin kanssa rekisteröitymistä.

Samalla perhekoordinaattorit tukevat myös Sisujengin joukkueenjohtoa.

– Autamme niin, ettei joukkueenjohto kuormitu liikaa vanhempien kysymyksistä, heidän soittorumbastaan ja kaikesta muusta.

Ilman aktiivisia perheitä ei olisi urheilijoita

Vapaaehtoispohjalta tehtävään perhekoordinaattorin työhön palaa aikaa, mutta Hellsten ja Putila pitävät työtään arvokkaana.

– Se on hienoa, kun näkee tuolla paikan päällä kaikki henkilöt, ja kaikki menee hyvin. Sehän on se meidän työn suola, Putila tiivistää.

Perheillä on kaiken kaikkiaan iso rooli – niin kaikessa vammattomien urheilussa kuin paraurheilussa yleisestikin, mutta Special Olympics -urheilussa erityisesti.

– Perheet tukevat ja kannustavat, niin talouspuolella kuin kaikessa muussakin. Myös valmentajat ovat merkittävässä roolissa, mutta ilman aktiivisia perheitä ja huoltajia ei olisi urheilijoita tässä Sisujengissä, Hellsten sanoo.

Heidän mielestään perheiden aktiivista roolia ja myös perheille tarjolla olevaa tukea tulisikin korostaa Special Olympics -urheilussa entisestään.

– Sillä myös saadaan uusia urheilijoita mukaan, mitä tarvitaan, Putila tähdentää.

Hellstenillä ja Putilalla kokemusta myös vanhemman ja valmentajan rooleista

Matti Putila aloitti Special Olympics -perhekoordinaattorina jo vuonna 2013. Hänen ensimmäiset isot kisansa tässä tehtävässä olivat vuoden 2014 Special Olympics Euroopan kesäkisat Belgian Antwerpenissa ja vuoden 2015 Special Olympics -kesämaailmankisat Los Angelesissa.

Perhekoordinaattoriksi Putila siirtyi Special Olympics -urheilijoiden vanhemman roolista, sillä hänen kaksi poikaansa – maastohiihtäjä Veli-Matti Putila ja taitoluistelija Ville-Matias Putila – ovat maailmankisoissakin jo useasti Suomea edustaneita urheilijoita.

Putila onkin ollut vanhemman roolissa mukana Special Olympics -maailmankisareissuilla jo vuonna 2009 Special Olympics -liikkeen syntymaassa Yhdysvalloissa, Idahon osavaltion Boisen kaupungissa järjestetyistä talvimaailmankisoista lähtien. Oman päivätyönsä ja Special Olympics -perhekoordinaattorin tehtävien ohella hän valmentaa soveltavaa uintia ja toimii Finlandia Trophy -taitoluistelukilpailun soveltavan taitoluistelun kilpailujohtajana.

Myös myöhemmin Putilan avuksi perheohjelman vetämiseen tulleella Helvi Hellstenillä on kokemusta Special Olympics -maailmankisoista niin perhekoordinaattorin, vanhemman kuin valmentajankin roolista. Hän on kiertänyt kisamatkoilla Sisujengin keilailujoukkueiden valmentajana – viimeksi Abu Dhabin kesämaailmankisoissa 2019.

Jätettyään maailmankisajoukkueiden valmennustehtävät Hellsten on keskittynyt valmentamaan kotikaupungissaan Tampereella Kaupin Seiskojen alla toimivaa kehitysvammaisten keilailijoiden ryhmää, jossa harjoittelevat myös hänen omat poikansa, Tomi Mäkipää ja Tero Mäkipää.

Kisapaikoilla riittää haasteita – Torinossa taas kuitenkin mukana tyytyväisiä perheitä

Vaikka iso osa perhekoordinaattorien työstä tehdään aina ennen maailmankisoja, ovat he läsnä avustamassa perheitä myös itse kisamatkoilla.

Maaliskuussa Torinossa ja sen lähiseuduilla Pohjois-Italian Piemonten alueen eri kaupungeissa järjestetyissä talvimaailmankisoissa Helvi Hellsten oli neljän päivän ajan mukana kannustusjoukoissa Torinon päässä seuraten taitoluistelijoiden ja Unified-salibandyn kisoja.

Pidempään reissussa ollut Matti Putila kulki sisujengiläisten perheenjäsenten kanssa enimmäkseen vuoriston kisakylissä maastohiihdon, alppihiihdon, lumikenkäilyn ja lumilautailun kisapaikoilla.

– Täytyy sanoa, että haasteellista oli – kun mentiin vuorille – muun muassa kuljetusten kanssa. Perheiden kannalta tiukkaa hommaa, ja hakemista välillä enemmän ja vähemmän, mutta kaikki onnistui ja selvisi loppujen lopuksi.

Putilan mielestä varsinkin ryhmähenki ja suomalaisten keskinäinen tsemppaus Italiassa toimivat loistavasti.

– Jos vaikka autokuljetukset tai aikataulut eivät toimineet, kyllä siellä tsempattiin ja apuja tuli. Se käsitys tuli, että perheet ja fanit, keitä mukana oli, olivat erittäin tyytyväisiä.

Ensimmäistä kertaa maailmankisoissa nähtyjen urheilijoiden onnistumiset lämmittävät

Minkälaisia asioita jäi Hellstenin ja Putilan mieleen parhaina hetkinä Torinon talvimaailmankisoista?

– Oli ilahduttavaa nähdä uusia urheilijoita – kuinka he rohkeasti ja taitavasti suoriutuivat kaikesta, vaikka varsinkin vuorilla koettiin erilaisia haasteitakin. He tsemppasivat, mikä on mahtavaa ja lämmittää todella sydäntä, Hellsten toteaa.

Oman taitoluistelutaustansa ja soveltavan taitoluistelun Finlandia Trophy -kilpailujohtajan tehtävien myötä Matti Putilaa lämmittivät erityisesti Sisujengin taitoluistelijoiden Iiro ja Ville Nuottajärven onnistumiset kisoissa.

– Heidän saamisensa mukaan tähän juttuun ja ensimmäistä kertaa maailmankisoihin on ollut upeaa. He ovat kerran olleet Finlandia Trophyssa, ja kun näin miten he nyt ensimmäistä kertaa vetivät ohjelmansa näin ison yleisön edessä… Se mieletön liuku ja spiraalit, mitä molemmat tekivät, se varmuus – sällit onnistuivat sataprosenttisesti, vaikka jännittivät valtavasti. Se oli sykähdyttävää minulle henkilökohtaisesti.

Putila pääsi Torinossakin toimimaan taas kaksoisroolissa sekä perhekoodrinaattorina että kisoja seuraavana vanhempana. Luonnollisesti kisojen kohokohtiin kuuluvat myös oman pojan suoritukset.

Sisujengin maastohiihtojoukkueeseen kuulunut Veli-Matti Putila nappasi ensin pronssia 1 kilometrin vapaan matkalta ja sitten hopeaa 500 metrin vapaalta. Poikkesipa hän vielä lisäksi 4 x 1 kilometrin viestikisassa hiihtämässä pronssia kansainväliselle joukkueelle.

– On upeaa, kun näkee pojan ylittävän itsensä ja tekevän sen, mitä häntä ei ole saanut Suomessa tekemään. On tietysti onnistuminen, että mitaleillekin pääsi, mutta mitaleja tärkeämpää on onnistuminen itse suorituksessa ja se, että urheilija on tyytyväinen.